Ensimmäinen muullaki ko suklaalla koristeltu kakku yli vuothen ja kylläpä oliki taito ruosteessa. Sokerimassa veny ja paukku ja takapuolelle jäi hirveä röpelö, mutta eipä sitä onneksi tartte muistoksi kuvata... Meän kevätpörriäiset täytti eilen kokonaista yksi vuotta!

Kylläpä on mammanpojat vielä niin kiinni äitissä, että kakkuja ei taia syntyä vielä seuraavankhan vuojen aikana montaa. Mutta jos useammpi kuites ko kaks!

Nyt on sitte nämäki pikkumiehet kastettu. Miehän se aikoinaan ajattelin, että jos vielä lapsen saan niin väkerrän oikein ihanan ristiäiskaakun marsipaanikoristeineen. Mutta ku tuliki lapsia!, niin kakusta tuliki tämmönen nopea versio valmiskuvalla varustettuna. No, mansikat on aina ihania koristeena ja tietenki söpöt poikaset.

Kakku on iso ja syöny ainaki kilon tuoreita, makoisia mansikoita, kermaa ja ihanaa Valion vaniljarahkaa. Kostutus omenamehulla.

Äitienpäivänä meän perheen lapsiluku tuplaantui, kun saatiin kaks tämmöstä söpöläistä taloon. Kun pojat tuosta vähän vantteroituu, niin eiköhän tämäkin blogi ala taas pikkuhiljaa virota.

Pitkäaikaisen työkaverin läksiäisiä haluttiin juhlistaa kakulla, jossa tullee esille rakas heppaharrastus, vihreä lempiväri ja kukkasiakin sai olla. Hevosaihe ei kuitenkaan saanut olla hallitseva, eikä kakku kokonaan vihreä.

Kakussa täytteenä hillahilloa, hilloja ja diplomaattikreemiä.

Jos mies on laitettu tillaamaan mansikkakakkua, niin ei sille voi mennä sanomaan, että tuoretta mansikkaa ei ennää saa ja pakastesellaiset ei ole kivoja kakun päällä. Mitäs sitte, jos ei ole annettu ohjeita tämmöistä tilannetta varten? No, sitte ollaan ihan hukassa, eihän sen näin pitäny mennä... Mansikkakakkua haluttiin... Ja lopuksi annetaan vappaat käet; tee semmonen, ku tekisit omalle pojalles. Hyvin tyypillinen miesasiakas! 

Välissä sentään oli sitä mansikkaa, kera rahkan ja kerman.

Helinän ja Akun yhteissynttäreille toivottiin sisarusten yhteistä lempparia, Fionaa kolmen vauvansa kanssa. Mie en ole kattonut kuin ensimmäisen Shrekin, onko nuo nyt sitte kolmoset? Voi Fiona parkaa...

Toiveesta kakussa on lempparibanskua ja muitakin hetelmiä.

Pari kuvvaa tavallisista kermakakuista. Tästä kakusta haluttiin suklainen, mutta myös marjaisan raikas. Koristeet nappasin kotipihalta ennen töihin lähtöä. Kätevää, eikö?

Hedelmäkakussa koristeena persikkaa, papaijaa, kiiviä ja teflonrypäleitä. Hyytelösokeri ei nimittäin tarttunut niihin sitten millään, vaikka kuinka läträsin ja lotrasin. Mutta eipä se niin vaarallista ole, eihän ne siittä mihinkään nahistu.

Auringonkukkakakkua toivottiin ja ajattelin kokkeilla tällä kertaa pursottamalla marsipaanikukkien sijaan. Ja kakusta tulikin aika mukavan näköinen. Harmittaa vain tuo haalean vihreä väri, olis saanu olla reilusti tummempi. Mutta kun ei viittis asiakasta väriaineillaakkaan myrkyttää..

Pitkästä aikaa kokkeilin levittää kerman paletilla pursottamisen sijaan ja kyllä se ihan kohtalaisesti onnistu. Pitäis harjotella enemmän, niin sais silläki tavoin  vähän muutettua kermakakun ilmettä.

Täytteenähän tässä nyt olis ehottomasti pitäny värien puolesta olla keltaista hedelmää. Mutta kun säilykepurkit on hieman hankala ilman asianmukaista välinettä avata, täytteeksi tuli vadelmaa, Mariannea ja kermarahkaa.

Tämän ristiäiskakun suhteen toiveita ei ollut muuta kuin, että vois olla jotaki prinsessakakun tyylistä. Koristeluun sain ihan vappaat käet. Halusin tietysti testata uutta vaukkeli-muottia, jonka Katariina-siskoni mulle UllanUnelmasta toi.

Vauva on aivan supersuloinen, mutta jotenki sen asettelu oli hankalaa. En ainakkaan siihen hättään keksiny muuta, kuin laittaa sen petiin pötkölleen. Unirätti  ja nallukka kaverinaan.

Alareunaan oli tarkoitus punoa vaaleanpunaista narua, mutta tuoreeltaan värjättynä marsipaani meni niin löysäksi, etten siittä saanut nauhaa pyöritettyä. Mutta onneksi tuo marsipaanikuorrutus onnistuu jo sen verran hyvin, ettei sitä varta vasten tarvi peitellä ja paikkailla.

Näitä tuiki tavallisia kermakakkuja tullee tehtyä harva se päivä, mutta harvoin niistä tullee kuvvaa napattua. Saatikka sitte lisättyä blogiin. Onhan nämä vähän tylsiä, kun ajattellee niitä tuhansia ja taas tuhansia toinen toistaan hienompia taideteoksia, mitä kakkublogeissa näkkee. Kyllä ne on kauniita kattella, mutta tämmönen luonnon antimilla koristeltu kakku houkuttellee haukkaamaan suuren palan kuvan nappaamisen sijaan. Vai mitä?

Täytteeksi taisin laittaa diplomaattikreemiä, rahkaa ja mansikoita.

Hieno saavutus, 40 vuotta! Se on pitkä aika. Koulukaverini halusi matkan takaa muistaa vanhempiensa juhlapäivää kakun muodossa. Kuvatoive oli Minna Immosen mopoileva pariskunta. Kerman haluttiin olevan pilviunelmaa, ei pursotettua ja vaihteeksi kyllä kivan erilainen siittä tulikin.

    Onnea vielä ja katse kohti rautahäitä!

6-vuotiaan eskari-neitin toive oli juhlakakku. Parhaani mukkaan sitten juhlaa sankarittarineen yritin kakkuun vangita.

Onko nuissa hiuspötkylöissä oikeasti niin mahoton työ, vai olenko mie vain niin äärettömän hias? Vai onko mulla väärä tekniikka..

Lempparini Pikku-Myy! Ensimmäinen versio ja harvinaista kyllä, olen aika tyytyväinen näperrykseeni! Myy se on ihan selvästi!

Ja tässä kohtaa täytyy mainostaa ihanaa Muumimaailmaa ja kaunista, leppoisaa Naantalia! Oltiin kuun vaihteessa lomareissulla siellä ja ihastuttiin koko perhe. Pojat 4 ja 6v aikoivat lähteä ensi kesänäkin sinne ja jopa isukki sanoi Muumimaailman olleen aikuisellekkin käymisen arvoinen paikka!

Tämä oli Muumimaailmasta ainoa kuva, jossa ei kenenkään kasvot näy. Mutta tästä näkkee hyvin sen, kuinka SIISTI paikka se on. Vessatki oli tiptop ja niissä jopa tuoksu!!  

Suosittelen paikkaa erittäin lämpimästi kaikille lapsille ja lapsenmielisille. Pääsymaksukaan ei päätä huimannut, kahen päivän ranneke sisältäen seikkailun Väskin saaressa, jonne matkattiin merirosvolaivalla, vain 30€! Tietysti oheistuotteet olivat hinnoissaan, mutta nehän voi jättää ostamatta, jos siltä tuntuu.

Pojat hieman innoissaan lähössä ensimmäiselle "kummitus"junamatkaalleen kohti Turkua. Jos Naantali Muumimaailmoineen oli huippuhieno lomakohde, niin Turku oli kyllä aika ankea paikka minun silmiin. Ainakin se keskusta, missä päivän pyörimme. Mutta semmosiahan ne kaupungit maalaisen silmin on, loputonta ihmis- ja liikennevirtaa toinen toistaan lähemmäs rakennettujen jättiläistalojen keskellä.. Huhhuh! Kyllä maalla on mukavaa...

Hämiskakku, vaalean sinistä kermaa reunoille ja valiin kuningatar-rahkaa. Selvät sävelet ja tässä lopputulos.

Eipä ole montaa kertaa tullut kesän aikana käytyä tässä osoitteessa.  Kuvattavaakaan ei ole hirveästi ollut, sillä heinä-elokuu on marja-aikaa parhaimmillaan ja silloinhan ei mittään marsipaanikakkuja syyä, vaan naminamimansikkaa ja -hillaa!  

Sain tässä joku aika sitten mukavan tilauksen, Hello Kittyn pää! Tämmöistä en olekkaan aiemmin tehnyt. Ihan kivasti onnistui Rouva Veen Kittyä mallina käyttäen. Kiitosta vaan avusta! 

Alareunassa näkyvä suhero on sankarin nimi ja ikä.

Niin se loppui tämäkin SLY-rinki. Näin mukavan paketin oli Minttu-Maaria mulle koonnut! Ja kyllähän se omena vihreää on, niinkuin sanoit! 

Kaikelle löytyy käyttöä ja vaikka omistankin useamman kuorimaveitten, ne on aina pesussa. Omenat on lasten suurta herkkua ja työpaikaltakin kyseinen vehje puuttuu. Omenaporaa ei ole tullut hankittua, mutta aina joskus se on hyvä olla olemassa. Ja nyt omistan senkin!

Suuret kiitokset ystäväni!

Jasmine-kakku Venla-rimpsessan 6-vuotissyntymäpäiville.

Ja välissä naminami-mansikkaa diplomaattikreemin kera.

Innostuin koristelemaan myös mustikkajuustokakun mansikkreunuksella. Harmin paikka, ettei mansikoita saa kuin pienen aikaa vuojesta.

Tähän 60 vuotta täyttäneen miehen kakkuun sain ohjeistukseksi, että hiihtoa pittää olla. Ja hillasankko! Tämä kaveri on sitte ihan kirjaimellisesti suksinu suolle ja hikkoilee hillojen kimpussa.

Ja täytteenä on tietysti mansikkaa, muuta en sitten tällä viikolla ole kakkuihin laittanukhan!

Kokkeilimpas mieki viimein vuorata juustokakkuvuoan mansikoilla. Tämä on kyllä niin helppo tapa tehhä näyttävän näkönen kakku! Maku oli myös hyvä, suklaa ja mansikat ne yhteen soppii...

Helle ei ole mansikoita helliny, tänne asti kun molluskat matkustaa, ovat jo melko nuutuneita. Täytyy toivoa, että oma pikkuruinen mansikkamaani tuottaa parempaa satoa. Kakku sisältää juustoa, jukurttia, kermaa, suklaata, maitoa, sokeria ja liivatettta. Tarkempaa ohjetta ei ole, kun kokkeilukakku oli kyseessä. Maistelemalla mentiin.